En ole täysin varma motiivistani. Päätin keskellä vellovaa syksy-talvi-muutto-työ-kriisiäni aloittaa kirjoittamaan ajatuksia kasaan. Mutta kuinka niistä saa järkeviä lauseita, kun päässä pyörii tuulitunnelin lisäksi jäätelö, poikaystävä, eilinen työpäivä ja koiran kusettaminen. Kaikki yhdessä kasassa ja silti niin nätisti levällään. En keksinyt edes otsikkoa?! Tarkoitukseni on kuitenkin luoda jonkinnäköistä "päiväkirjaa", jossei muille niin itselleni. Jotain mistä ottaa kiinni kun siltä tuntuu. :) 

Mitähän tähän nyt kuuluisi kirjottaa. Niitä kriisejä vai parannuskeinoja? Molempia ehkä. Maasta ja taivaasta, pupuista, hattarasta ja nälänhädästä. Siitä kuin tasa-arvoinen avioliittolaki on edennyt hyvällä mallilla, mutta kuinka se valtionvelka vain kasvaa eikä sille tehdä mitään? Joo'o, tämä onkin rankempaa kuin ajattelin. :o

Jos aloitetaan sillä, että ruudun tällä puolen istuu täysin tavallinen ihminen. Tyttö tai nainen, en ole varma vielä. Ikää 24. Muiden ihmisten tapaan iloitsen ja suren, keitän aamulla pannullisen kahvia ja syön banaanijugurttia. Minulla on koti, poikaystävä, villakoira, työpaikka, käyn suihkussa, siivoan ja maksan veroja. Uskon osittain karmaan, mutta jokainen on oman onnensa seppä. Kamppailen itsekurin ja painon kanssa, en koe olevani koskaan valmis. Intohimoisesti haluisin työskennellä hyvinvoinnin alalla, mutten ole vielä keksiny millä saralla. Tulevaisuus on minulle iso ja suuri aukko, kysymysmerkki jonka tahtoisin selvittää. Mutta koska aivan kaikki on vielä niin avointa, yritän etsiä itseäni, tietäni ja paikkaani. Ehkä tämän blogin avulla saan pohdittua missä se minun polkuni menee. :)

En ole kovinkaan hyvä kirjoittaja. Kirjoitan kirjakielen ja etelä-karjalan murteen sekoitteella ja teen varmasti paljon niin kirjoituksellisia kuin kieliopillisiakin virheitä. Enkä koskaan opi niistä :D Ei miusta äikänmaikkaa tulisi. Ikinä.

Loppuun muutama quote weheartit -palvelun tililtäni.

 

d4dc61128071798fb708aee49584d219.jpg

 

unnamed.jpg

large%20%281%29.jpg